Villin lännen elokuvat ovat tehneet kaksintaistelusta lähes kliseisen hetken – kaksi miestä seisoo pölyisellä kadulla vastakkain, revolverit vyöllä, katseet jännittyneinä. Tässä romantisoidussa kuvassa ratkaistaan kunnianloukkauksia ja rikoksia yhdellä laukauksella, kuin kyseessä olisi kunniakas rituaali. Todellisuudessa tällaiset tapahtumat olivat äärimmäisen harvinaisia. Historialliset arkistot eivät tue väitettä, että kaksintaistelut olisivat olleet tavallinen osa arkea. Ne muutamat tunnetut kaksintaistelut, kuten vuoden 1881 O.K. Corralin tulitaistelu, ovat jääneet historiaan juuri siksi, että ne olivat niin poikkeuksellisia. Useimmissa tilanteissa aseelliset yhteenotot syntyivät päihtymyksen, väärinkäsitysten tai henkilökohtaisten kiistojen seurauksena, eivät kunnian tai oikeuden puolustamisesta.
Vaikka väkivaltaa esiintyi Villissä lännessä, se ei useinkaan noudattanut mitään kaavaa tai sääntöä, kuten elokuvissa annetaan ymmärtää. Useimmat ampumavälikohtaukset tapahtuivat ravintoloissa, yksityistiloissa tai yllättäen kadulla ilman varoitusta. Aseet vedettiin nopeasti ja laukaukset ammuttiin hetken mielijohteesta, eikä suinkaan muodollisessa kaksintaisteluasetelmassa. Lisäksi osa kaupungeista kielsi kaksintaistelut lailla, ja näiden sääntöjen rikkojat saattoivat kohdata oikeudellisia seurauksia – tai lynkkauksen. Lännen yhteiskunta saattoi olla ronski ja arvaamaton, mutta ei vailla rakenteita ja yritystä hillitä väkivaltaa. Toistuva myytti järjestäytyneistä kaksintaisteluista antaa väärän kuvan lännen yhteiskunnasta, joka monin tavoin pyrki kohti järjestystä.
Vaikka jotkut kaksintaistelut todella tapahtuivat, kuten Doc Hollidayn ja Johnny Ringo’n väliset yhteenotot, ne eivät edusta ajan yleistä tapaa ratkaista ristiriitoja. Usein näiden kohtaamisten taustalla oli pitkä historia henkilökohtaista kaunaa, rikoksia tai poliittista kiistaa – ei yksinkertaista erimielisyyttä, joka ratkaistiin kadulla asein. Lisäksi monet tunnetut kaksintaistelut ovat vuosien mittaan saaneet lisää väriä kertomuksiin, ja todelliset yksityiskohdat ovat hämärtyneet. Lehdistö, kirjailijat ja myöhemmin elokuvateollisuus muokkasivat tapahtumat dramaattisemmiksi kuin ne alkujaan olivat. Tämä ei tee tapahtumista merkityksettömiä, mutta asettaa ne oikeaan mittakaavaan: ne olivat poikkeuksia, eivät sääntö.
Kaksintaistelujen myytti on yksi sitkeimmistä lännen legendoista, koska se tarjoaa selkeän ja jännittävän kertomuksen hyvästä ja pahasta. Se luo sankarillisen kuvan yksilöstä, joka puolustaa kunniaansa väkivaltaa kaihtamatta. Tämä narratiivi on kiehtonut yleisöä jo yli vuosisadan ajan, mutta sen vetovoima ei tee siitä totta. Todellisuudessa Villi länsi oli täynnä monimutkaisia sosiaalisia jännitteitä, taloudellisia intressejä ja kulttuurien törmäyksiä, joita ei ratkaistu yhdellä laukauksella. Historiallinen tarkkuus ei ehkä ole yhtä viihdyttävä kuin Hollywoodin versio, mutta se tarjoaa syvällisemmän ja rehellisemmän käsityksen ajasta, jonka myytit yhä vaikuttavat kulttuurissamme.