Usein kuvitellaan, että Villi länsi oli täysin vailla lainvalvontaa – anarkistinen alue, jossa jokainen huolehti oikeudesta itse. Tämä näkemys on kuitenkin suuresti liioiteltu. Totta on, että Yhdysvaltojen läntisillä alueilla vallitsi ajoittain järjestyksen puute etenkin nopeasti kasvavissa kaupungeissa. Kulta- ja hopealöydökset vetivät väkeä puoleensa nopeammin kuin viranomaiset ehtivät reagoida. Tämä johti usein väliaikaiseen kaaokseen, mutta tilanteet eivät jääneet pysyviksi. Paikalliset yhteisöt järjestäytyivät, nimittivät seriffejä ja perustivat tuomioistuimia. Laki ei siis ollut poissa – se oli kehittymässä.
Historialliset hahmot kuten Wyatt Earp, Bat Masterson ja Wild Bill Hickok eivät ole pelkkiä lännenelokuvien sankareita, vaan he olivat todellisia henkilöitä, jotka toimivat lainvalvojina eri puolilla Yhdysvaltain rajaseutua. Nämä miehet eivät suinkaan aina noudattaneet nykystandardeja vastaavaa oikeusprosessia, mutta heidän roolinsa oli ratkaiseva järjestyksen ylläpitämisessä. Usein he toimivat yksin tai pienellä joukolla, ja työ oli sekä vaarallista että poliittisesti hankalaa. Lainvalvojien auktoriteetti riippui pitkälti heidän maineestaan ja kyvystään pitää paikalliset konfliktit hallinnassa. Tämä todistaa, että jonkinlainen lainmukaisuus vallitsi, vaikka se ei aina vastannut nykyajan oikeuskäsityksiä.
Vaikka virallisia viranomaisia oli olemassa, oikeuden toteuttaminen ei ollut aina heidän yksinoikeutensa. Monilla paikkakunnilla syntyi ns. vigilante-ryhmiä – kansalaisia, jotka ottivat lain omiin käsiinsä. Näitä ryhmiä esiintyi erityisesti siellä, missä virallinen lainvalvonta oli hidasta tai korruptoitunutta. Osa ryhmistä toimi järjestäytyneesti ja tavoitteli oikeudenmukaisuutta, mutta toisinaan kyse oli yksinkertaisesti henkilökohtaisesta kostosta tai oman edun ajamisesta. Vigilante-ilmiö onkin kaksiteräinen miekka: se syntyi tarpeesta, mutta sen käytännöt saattoivat olla arvaamattomia. Tämän vuoksi lännen historiaan liittyy niin sankaritarinoita kuin synkkiä vääryyksiäkin.
Elokuvat ja lännenkirjallisuus ovat olleet avainasemassa vahvistamassa kuvaa Villistä lännestä täysin hallitsemattomana alueena. Visio revolverimiehistä, jotka selvittävät asiat kaksintaisteluilla ja tuomitsevat rikolliset ilman oikeudenkäyntiä, on kiehtonut yleisöä vuosikymmenten ajan. Kuitenkin nämä tarinat ovat usein rakentuneet dramaturgian ehdoilla, eivät historian. Vaikka tietyt hetket ja henkilöt pohjautuvat todellisuuteen, niiden ympärille on punottu myyttejä, jotka hämärtävät historian kokonaiskuvaa. On tärkeää ymmärtää, että Villin lännen lainvalvonta ei ollut olematon – se oli keskeneräinen, kehittyvä ja paikoin epätäydellinen, mutta kuitenkin olemassa.